JÄSENLEHDET

Patina: On hienoa olla vanha nainen

Lääketieteilijän ja entisen sosiaali- ja terveysministerin Vappu Taipaleen mukaan vanhat ihmiset on siivottu yhteiskunnassamme pois näkyvistä, usein tilastoja myöden. Kirjoittamassaan kirjassa ”Vanha ja vireä”, Taipale haluaa hälventää turhia pelkoja, joita vanhenemiseen liittyy ja samalla rohkaista naisia ottamaan itse aktiivinen rooli hyvän vanhuuden rakentamisessa.

Jo vuosia sitten Vappu Taipale keräsi aineistoa ja tietoa vanhenemisesta muun muassa erilaisista lehtileikkeistä, tutkimuksista, kaunokirjallisuudesta ja talouslehdistä. Tietoa löytyi pääsääntöisesti sairauksista, ikääntymisen aiheuttamista kustannuksista sekä ikäihmisille suunnatusta teknologiasta. Silmiin pistävää oli se, miten vähän vanhojen naisten arkielämästä tiedettiin.

Nykytutkimus antaa Taipaleen mukaan rajallisen kuvan vanhoista naisista, joita on Suomessa kuitenkin yli 700 000. Tästä asetelmasta syntyi hänen kirjansa Vanha ja vireä, joka kannustaa naisia itse keräämään paremman elämän ainekset.

– Vanhoilla naisilla on paljon käsillä ilman, että siihen vaadittaisiin rahaa, välineitä tai koulutusta. Naisten oma uskallus on avainasemassa siinä, että heidän äänensä ja mielipiteensä saadaan vihdoin kuuluviin ja korjattua vanhenemiseen liittyvät, sitkeänä elävät myytit, Vappu Taipale kannustaa.

Vanhuutta ei pidä pelätä
Suhtautuminen ikääntymiseen on muuttunut Taipaleen mukaan aikojen saatossa:

– 50 vuotta sitten viisikymppiset olivat vanhoja. Kun odotettavissa oleva elinaika oli niin paljon matalampi, heihin suhtauduttiin niin kuin vanhoihin ihmisiin. Tämän huomaa, kun katsoo vanhoja valokuvia omista vanhemmista, saati isovanhemmista.

Sisäinen maailmamme kaipaa Taipaleen mukaan muutosta. Ihminen itse tekee itsestään itselle ja yhteisölle merkittävän, muut sitä tuskin tekevät.

– Vanha nainen on yhteiskunnan voimavara, ei kuluerä, hän muistuttaa. Vanheneminen on normaalia ja ihanaa. Siinä on monta hyvää puolta. Meidän täytyy oppia hyväksymään ne ilmiöt, jotka vanhuus tuo tullessaan. Aivan kuten hyväksymme esimerkiksi murrosiän ja vaihdevuodetkin.

Monet ihmiset kuitenkin pelkäävät vanhenemista ja pelkoa ruokkivat usein mielikuvat vanhuuden avuttomuudesta ja raihnaisuudesta. Monien kohdalla tämä pelko osoittautuu kuitenkin aiheettomaksi. Puolestatoista miljoonasta suomalaisesta ikäihmisestä ainoastaan pieni osa, noin 50 000 on jatkuvan ympärivuorokautisen hoidon tarpeessa. Valtaosa elää myös vanhana aktiivista ja hyvää elämää.

Suomalaiset ovat perhekeskeisiä
Suomalaiset naiset ottavat mieluummin vierasta apua vastaan, ennemmin kuin haluavat vaivata omaisia tai läheisiään. Silti perhesiteet ovat Suomessa erittäin voimakkaat ja vapaaehtoinen auttaminen runsaampaa kuin Etelä-Euroopassa, jossa ei ole muodollistakaan auttamisen järjestelmää.

– Se, ettei auteta eikä välitetä, ei ole totta, vaan yksi näistä myyteistä, joka on haluttu luoda, Taipale sanoo.

– Uutiset vanhenemisesta koskevat useimmiten heitteillejättötapauksia, mitä yhtäkään ei tietysti saisi olla, se on selvä. Jos tämä on kuitenkin se koko tieto, mitä vanhuudesta annetaan, ei ole ihme, että ihmisiä pelottaa.


Palvelut ulotettava kaikille
Tietoyhteiskunnan tuleminen voimalla ja itsepalvelun lisääntyminen tuo haasteita ikääntyneiden ihmisten arkeen. Taipale pitää erityisen merkittävänä ongelmana yhteiskunnan kannalta sitä, että puolelta miljoonalta ihmiseltä puuttuu sähköinen tunnistautuminen.

– Täytyy olla palveluita myös silloin, jos ei uskalla tai välitä käyttää koneita, tai vastustaa ajatusta.

Yksi tapa lisätä vanhojen osallisuutta ja mielipiteiden saamista kuuluviin, on Taipaleen mukaan kunnissa toimivat vanhusneuvostot. Ne eivät ole kuitenkaan vielä saavuttaneet sitä ammatillista kunnianhimon tasoa, mikä olisi mahdollista.

– Toivottavasti sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen myötä ne saisivat merkittävämmän aseman.

Ihmisten olisi itse luontevinta lähteä ajamaan omaa asemaansa. Epäkohtien on turha odottaa poistuvan itsestään, on tultava esiin, vaadittava ja reagoitava jokaiseen ikäsyrjintäilmiöön, Taipale painottaa.

Yksin asumisen haasteet
Suomalaiset naiset elävät useimmiten miestään pidempään. Yksin asuminen ja yksinäisyys ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. On arvioitu, että ainoastaan 2-4 prosenttia ihmisistä on sosiaalisesti äärimmäisen eristyneitä ja kokee syvää yksinäisyyttä. Pitkä leskeyden aika ja suru voivat kuitenkin johtaa syrjään vetäytymiseen.

– Sanon aina, että pitäkää miehistänne hyvää huolta ja käykää miehenne puolesta taisteluun, että heidän elämänsä jatkuisi. Se yhdessä oleminen on todella tärkeää, Taipale muistuttaa.

Suomessa on paljon yhden hengen kotitalouksia. Samanlainen sosiologinen muutos on tapahtunut silti 20-30 vuoden sisällä kaikkialla muuallakin maailmassa. Suomessa yli 55-vuotiaista naisista jopa 70 prosenttia elää yksin. Heistä valtaosa asuu suurissa kaupungeissa. Suhteellisesti näistä talouksista vanhoja on eniten, mutta lukumääräisesti työikäiset muodostavat enemmistön.

– Meidän on pakko alkaa kiinnittämään huomiota siihen, että 2,5 miljoonasta kotitaloudesta jo miljoona on yhden hengen muodostamia. Silloin ihminen kantaa kaiken vastuun taloudestaan ja avunsaannistaan.

Taipaleen mukaan yksin asuvien hyvinvoinnin edistämiseksi ja yksinäisyyden ehkäisemiseksi on esimerkiksi Pohjois-Saksassa kokeiltu mallia, jossa on jaettu kaupungin kortteleita vastuualueisiin ja jalkauduttu yksinäisten ihmisten luo. Suomessa Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry vanhusalan kehittäjänä ja asiantuntijana on myös järjestänyt Iloa Arkeen -pysäkkejä, joiden ideana on esitellä ikääntyneiden hyvinvointia edistävää toimintaa.

Tutkimustulosten kertomaa
Taipale kertoo Vanha ja vireä -kirjassaan tutkimuksesta, jossa selviteltiin vanhojen naisten hyväksi koetun terveyden ja sosiaalisten tekijöiden välisiä yhteyksiä. Tutkimuksessa paljastui se, että luottamus muihin ihmisiin sekä sosiaalinen osallistuminen yhdessä olivat yhteydessä siihen, miten myönteiseksi ihmiset kokivat oman terveytensä. Terveyttä on mahdollista edistää ikääntyneiden keskuudessa olosuhteita kehittämällä.

– Mitä enemmän tulee taloudellista ja koulutuksen eriarvoisuutta, sitä enemmän on myös terveyden eriarvoisuutta.

Taipaleen mukaan kuntien olisi helppo tarjota esimerkiksi maksuttomia kokoontumistiloja vanhojen ihmisten käyttöön sillä ajatuksella, että vanhat ihmiset kyllä itse keksivät niille parhaan käyttötarkoituksen.

Digitalisaatio – loistava mahdollisuus
Parhaimmillaan digitalisaatio tuo loistavia apuja vanhuuteen. Se voi mahdollistaa uusien harrastusten, kuten vaikka sukututkimuksen tekemisen, taikka yhteydenpidon sukulaisiin toiselle puolelle maailmaa. Monien laitteiden tuotekehityksessä pitäisi kuitenkin ottaa vanhukset mukaan jo tuotesuunnittelun alkuvaiheessa.

– Esimerkiksi nämä hipaisulaitteet ovat todella vaikeita käyttää. Vähän käsien vavistessa tulee herkästi väärä kirjain, Taipale harmittelee.

Toinen kehittämisen kohde olisi Taipaleen mukaan vanhuksille suunnitellut turvalaitteet, joiden ulkoasu ei herätä useinkaan ihastusta. Monille ikääntyneille laitteiden hinta voi olla rajoittava tekijä, mutta yksi olennainen kysymys on myös se, osataanko uusia laitteita hyödyntää. Tähän ongelmaan on tarjonnut ratkaisuja esimerkiksi Enterin ja Mukanetin kaltaiset yhdistykset:

– Siellä vanhat ihmiset opettavat toisille vanhoille ihmisille laitteiden käyttöä ja tulevat jopa ihmisten kotiin opettamaan.

Paitsi, että uuden oppiminen avaa monia mahdollisuuksia ikääntyneille, se tuo myös iloa oppia jakaville.

Tarvitaan uskallusta
Vappu Taipale on mukana kansainvälisen HelpAge International -järjestön hallituksessa, joka toimii lukuisissa maissa ympäri maailmaa. Kansalaisjärjestön tavoitteena on ehkäistä vanhusten syrjintää ja köyhyyttä ja ajaa heidän ihmisoikeuksiaan. Järjestö tekee töitä auttaakseen vanhuksia arvokkaan, turvallisen, aktiivisen ja terveellisen elämän saavuttamiseksi.

– Yritämme kasvattaa naisten itsetuntoa, rohkaista heitä perustamaan itse kerhoja ja klubeja ja esittämään vaatimuksiaan hallituksille ja YK:lle. Menkää, puhukaa, te osaatte, olkaa ylpeitä itsestänne! Se on myös se, mitä Suomessakin täytyy tehdä.

Eläköidyttyään naisella on vahvuuksinaan usein hyvät arkielämän taidot sekä kyky löytää iloa pienistä asioista. Toisaalta naisia kuormittaa alistumisen kulttuuri ja uskallus puuttuu. Ikääntyessä muutumme näkymättömiksi ja äänettömiksi. Koko kansan mielipidettä kysyttäessä tilastotkin pysähtyvät usein 65 ikävuoteen.

– Meillä on paljon tekemistä, mutta meitähän on paljon. Vanhojen naisten äänet pitää saada kuulumaan ja se kokemus näkymään. Naisten on itse ruvettava puhumaan puolestaan ja vaatimaan, että heitä kuunnellaan.

Lukuisissa kutsutilaisuuksissa vieraillessaan Taipale kertoo näkevänsä paljon aktiivisia ja energisiä naisia ja saavansa siitä voimaa myös itselleen. Myönteisiä roolimalleja vanhenemiseen ei tarvitse aina hakea kaukaa. Riittää, kun katsoo ympärilleen. Kaikkialla on toimeliaita ja vankasti arjessa kiinni olevia vanhoja naisia. Arvokas vanhuus tulee osin ihmisestä itsestään, mutta se on myös yhteisöllinen asenne.

– Kun olemme tehneet kaikkemme, että ihmiset eläisivät pidempään, se on arvokas juttu. YK:n entisen pääsihteerin Ban Ki-moon sanoin ”Pitkäikäisyys on ihmiskunnan suurin voitto”.

Share This